Heidin kesä - uusi blogi avattu!

Tervehdys!

En enää päivitä luomulifestyle -blogiani vaan jatkan uudessa ilmeessä Heidin kesä -blogin merkeissä.
Sivusto löytyy osoitteesta: www.heidinkesa.fi

Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat, joita kiinnostaa piha, puutarha ja ruoka :)

Aurinkoisin terveisin,
Heidi

Omena

Varma syksyn merkki; omenat alkavat tippua puista! 

Täytyy tunnustaa, että en ole ollut kovin aktiivinen meidän kahden omenapuun kanssa. Joskus omeniin on iskenyt joku tauti ja joskus melkein ne kaikki ovat syötäviä. Tykkään silti tehdä muutaman kerran syksyssä perinteistä omenapiirakkaa. Olen myös alkanut keksimään uusia ohjeita, joihin voin hyödyntää tuota niin perinteisen makuista omenaa.

Minulla on myös tapana pilkkoa omenoita kuorineen suoraan pakastepusseihin. Näin voin talvella ottaa omenaviipaleet suoraan pakasteesta piirakan päälle, jos lapset alkavat hinkua omenapiirakkaa. Omenasta tulee myös erinomaista tuoreomenamehua. Vaniljalla höystetty omenahillo on myös yksi suosikkini. Se on täydellistä lettujen päällä! Omenasta on kyllä moneen, kunhan vaan käyttää mielikuvitustaan. 

Syksyinen omenakinuskikakku

Kakkupohja:

Mittaa laseihin esim. neljä kananmunaa. Laita sitten toiseen samanlaiseen lasiin 2/3 tuosta mitasta sokeria. Ota kolmas lasi ja mittaa siihen saman verran vehnäjauhoja kuin ensimmäisessä lasissa on kananmunia. Lisää vielä pari teelusikkaa leivinjauhetta vehnäjauhoihin.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää siivilän läpi vehnäjauho-leivinjauheseos varovasti sekoittaen. Voitele voilla kakkuvuoka (voi olla esim. piirakkavuokakin) ja levitä ympäri vuokaa korppujauhoja, niin että koko pohja ja reunat ovat sen peitossa. Kaada koko seos vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Kinuskiomenakuorrute:

Pilko omenat ja ota siemenkodat pois. Tee kinuskikastike ja lisää omenan palat kinuskikastikkeeseen. Anna omenoiden pehmetä hetken kiehuvassa kinuskissa. Jäähdytä hyvin. 

Ota kakkupohja pois uunista ja anna sen jäähtyä hetken. Kumoa se voipaperille, jossa on hieman sokeria pinnalla. Anna jäähtyä vielä hetki ja leikkaa kakkupohja sitten puoliksi. 

Vatkaa kermaa (2dl) vaahdoksi. Kostuta maidolla kummatkin kakkupohjan puolet. Levitä alimmaiseen kakkupohjaan mustaherukka-piparminttuhilloa niin, että koko pohja peittyy. Levitä hillon päälle kermavaahto. Laita kostutettu kansi kakun päälle. 

Asettele kinuskiset omenat kauniisti kakun päälle. Voit leikata kakusta paloja ja tehdä niistä leivoksia, joiden päälle asettelet kinuskiset omenat. Mielestäni ei haittaa vaikka kinuski valuu hieman kakun reunaa pitkin, se tekee siitä vain entistä mehukkaamman!
 
Herkuttele syysiltoina takkatulen lämmössä.    

Mustaherukka

Mustaviinimarja- eli mustaherukkapensaita löytyy luultavasti kaikkein eniten suomalaisilta pihoilta omenapuiden lisäksi. 
Pienestä lapsesta asti meille iskostetaan päähän, kuinka terveellistä mustaherukka on ja kun flunssa iskee niin kuuma mustaherukkamehu parantaa sen. 

Nuo opit ovat kyllä menneet minullekin niin hyvin perille, että ensimmäiset pensaat, jotka ilmestyivät tontille olivat juuri mustaviinimarjapensaita. Nyt niitä on kymmenisen kappaletta ja siitä riittää kyllä  hyvin satoa pakkaseen. Herkullisinta on tietenkin käydä napsimassa isoja, meheviä mustaherukan marjoja suoraan puskista syksyllä. Yleensä teen niistä myös hilloa, mehua tai pakastan suoraan kokonaisina pakastimeen.

Mustaherukka on puutarhamarjojen C-vitamiinikuningas, jo 50 g riittää täyttämään päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Mustaherukassa on myös runsaasti E-vitamiinia, K-vitamiinia ja kuituja. Mustaherukan siementen rasvahappokoostumuksen uskotaan suojaavan erilaisilta verisuonitaudeilta ja auttavan atooppisissa ihotulehduksissa, PMS:ssa, sokeritaudissa, MS-taudissa ja alkoholismissa. Mustaherukoilla uskotaan myös olevan naisten hormoni-tasapainoa säätelevä vaikutus.

Mustaherukka herkku

Pohja:
100 g voita
4 dl mysliä
2 dl kaurahiutaleita
2 dl täysjyvävehnäjauhoja

Täyte:
3 kananmunan valkuaista
7 rkl sokeria
1 rkl piparminttujauhetta
1 dl kermaa
5 rkl turkkilaista luomujogurttia

3 liivatelehteä
3 rkl sitruunatiivistettä
3 rkl vettä

Päälle:
Mustaherukoita
Kinuskiraidat

Teen ensin pohja. Sulata voi ja lisää siihen myslit, kaurahiuleet ja täysjyvävehnäjauhot. Painele massa piirakkavuoan pohjalle ja paista 100 asteessa n. 10min. Laita pohja jäähtymään.

Täytteen tekeminen kannattaa aloittaa laittamalla liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Riko ja erittele kananmunan valkuaiset keltuaisista. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaiset ja sokeri. Kun seos on marenkisen paksua, se on valmista. Lisää mausteeksi piparminttujauhetta tai -uutetta. Laita seos jääkaappiin. Vatkaa sillä välin kerma vaahdoksi. Sekoita kerma ja marenkiseos yhteen ja lisää vielä muutama lusikallinen turkkilaista luomujogurttia sekaan.  

Laita kattilaan vesi ja sitruunatiivistettä. Kiehauta se nopeasti ja lisää valutetut liivatelehdet. Anna jäähtyä hetken, että seos viilenee hieman. Lisää se sitten täytteeseen varovasti sekoittaen esim. puukauhalla. Kaada seos viilentyneen pohjan päälle ja laita hetkeksi jääkaappiin. 

Tee kinuskikastike ja anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Ota piirakan pohja pois jääkaapista ja ripottele kokonaisia, mieluiten tuoreita mustaherukoita täytteen päälle runsaasti. Tee kinuskikastikkeella paljon raitoja mustaherukoiden päälle ja peitä koko komeus tuorekelmulla. Anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai vaikka yön yli, että täyte ehtii hyytymään.

Kinuski

1 dl kermaa

1 - 1 1/2 dl fariinisokeria

50 g voita

Laita kaikki ainekset paksupohjaiseen kattilaan ja keitä niin pitkään kunnes kastike paksunee. Kinuski on valmista kun pudotat yhden tipan lasiin, joka on täynnä kylmää vettä, eikä se enää leviä vaan pysyy tiiviisti kasassa. Anna jäähtyä.

Kinuskiset mustaherukkapalat

Tee kinuski yllä olevan ohjeen mukaan. Ota iso pala leivinpaperia ja asettele se jollekin pakastusta kestävän astian pohjalle. Ripottele mustaherukoita tiiviisti leivinpaperin päälle. Ota vielä hieman lämmin kinuski ja kaada se mustaherukoiden päälle, niin että siitä tulee yhtenäinen levy. Laita astia pakastimeen muutamaksi tunniksi. Leikkaa jäätyneestä levystä pitkiä hieman kolmiomaisia paloja ja nauti välittömästi. 

Vinkki! Lisää mustaherukkahilloon muutamia lehtiä piparminttua ja saat  mahtavan makuyhdistelmän, joka käy hyvin mm. täytekakkuihin ja torttuihin. 

Kurpitsa

Kurpitsan kasvattaja saa odottaa pitkälle syksyyn, jopa alkutalveen, kunnes pääsee maistelemaan kasvukauden tuotoksiaan. 

Tämän vuoden kurpitsan kasvatus ei lähtenyt minusta itsestäni, vaan 5-vuotiaasta tyttärestäni. Kuulemma Halloween-kurpitsat oli pakko saada! Niinpä hän itse istutti siemenet kasvihuoneeseen rikki menneeseen muoviseen lasten uima-altaaseen, johon kävin kaupasta hakemassa muutaman säkin multaa.

Kurpitsojen kasvattaminen siemenistä asti on antoisaa, koska ne kasvavat kesällä ihan silmissä! Pitää vaan muistaa ahkera päivittäinen kastelu, mutta heti kun taimet alkavat kasvaa liiaksi ulos kasvualustastaan, ne voi laittaa kasvamaan avomaalle. 

Tähän asti parhain paikka kurpitsoille on ollut avokomposti. Sen jälkeen kun ne sinne istuttaa, niiden kastelusta tai lannoittamisesta ei tarvitse huolehtia. Ne kyllä valtaavat omin avuin koko kompostin! 

Kävin ottamassa pari kuvaa elokuussa kauniista kurpitsan kukista (kuva yllä). Nyt syyskuussa kävin uudestaan katsomassa, miten kurpitsat voivat ja kukkia oli tullut lisää ja osa kurpitsoista oli kasvanut, mutta olivat vielä aika pieniä. Päätinkin ottaa pienempiä kukkia syötäksi, koska tähän aikaan ne eivät enää ehdi kasvaa. Joten ehkäpä ensi vuonna kannattaa aloittaa kurpitsan kasvatus hieman aiemmin, vaikka kylmällä kesällä lienee myös tähän vaikutusta.

Paistetut kurpitsankukat olivat oikein aromaattisia! Kaipasivat tosin vierelleen jotain vahvan makuista lihaa, kuten lammasta, poroa tai riistaa. 

Paistetut kurpitsan kukat
Öljyä

Valkosipulia

Yrttisuolaa

Mustapippuria

Kurpitsankukkia

Kuori ja pilko valkosipulin kynsiä. Laita runsaasti öljyä kuumentumaan pannulle ja heitä valkosipulit sekaan. Laske lämpötilaa ja lisää mausteet. Asettele kurpitsankukat pannulle ja pyörittele niitä muutaman kerran hellästi paistaessasi niitä. Ota kurpitsan kukat pois pannnulta heti kun niiden päät alkavat pehmetä. Nauti! 

Sokeriherne

Sokeriherne on todella helppo kasvattaa ja varsinkin lapsille siitä on paljon iloa ja riemua kun pääsevät kesällä keräämään niitä itse. Herneenpalkojen avaaminenkin on osa sitä pientä riemua ja onnistumisen tunnetta jota lapsi kokee, kun hän kirmaa korkeiden herneiden seassa. 

Herneissä on paljon proteiinia, sekä B- ja C-vitamiineja, joten kyllä ne aina kaupan karamellit pesee mennen tullen jos lapselleen pitää miettiä herkkuja. 

Tarhaherneitä on monentyyppisiä, on silpohernettä, silpoydinhernettä, taittohernettä ja sokerihernettä. Sokeriherne vastaa meidän tarpeita sen makean maun vuoksi. Tästä lajista tulee harvoin laitettua mitään ruokaa; herkutelemme ne suoraan pellosta tuoreena pitkin kesää! Muutaman pakastepussin olen kuitenkin laittanut pakkaseen talven varalle. Niitä voi käyttää hyvin esimerkiksi kalaruokien kanssa.

Munakoiso

Vielä on esiteltävä minun vähäsatoinen, mutta kovasti odotettu, eikä niin perisuomalainen vihannes: munakoiso.

Olen ostanut munakoison taimet ja sitten siirtänyt ne kasvihuoneeseen kasvamaan isoihin multasäkkeihin. Yhteen säkkiin sopii hyvin kaksi munakoison taimea. 

Munakoiso kasvattaa kauniit, vaalean violetit kukat, joista sitten kasvaa itse syötävä munakoison hedelmä. Satoa en ole saanut munakoisosta paljon. Yhdestä taimesta tulee noin kaksi munakoisoa, parhaimmassa tapauksessa neljä. En usko, että munakoiso menestyy avomaalla, koska se pitää lämpimästä ja siksi kasvihuone tai sisätilat onkin Suomessa ainut vaihtoehto kokeilla munakoison kasvatusta. Olen lannoittanut munakoisoa pari kertaa kesässä kanankakkarakeilla ja muutaman kerran olen sitä latvonut. 

Kovasti odotetut munakoisot ovat valmiita vasta loppu syksystä. Nyt on jo kohta syyskuun loppu ja tähän mennessä olen kerännyt vasta yhden täysimittaisen munakoison kasvihuoneesta. Neljä-viisi munakoisoa odottaa siis vielä kasvamistaan, kaiken kaikkiaan laitoin kesällä kasvamaan neljä munakoison tainta. Että hurjalla sadolla noilla ei juhlita, mutta ne syödäänkin sitten oikein erityisenä kun ovat niin harvinaista herkkua. 

Suussa sulavat munakoisot

1 munakoiso

2-3 kynttä valkosipulia

öljyä

mustapippuria ja suolaa

Leikkaa munakoiso viipaleiksi. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet pieniksi paloiksi. Kuumenna pannulla reilusti oliiviöljyä ja lisää valkosipulit. Sekoita hieman ja lisää hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. 

Asettele munakoison viipaleet öljyyn ja käännä niitä muutaman kerran, niin että ne ovat imeneet itseensä oliiviöljyä. Lisää oliiviöljyä, jos munakoisot jäävät kovin kuiviksi. Paista matalalla lämmöllä n. 10 minuuttia, kunnes munakoison palat ovat pehmeitä. Tarjoa esim. Vihreän lisukkeen, kevyesti haudutettujen paprikoiden ja tomaattimurskassa haudutettujen viininlehtikääryleiden kera.

Porkkana

Kukapa ei tuntisi porkkanaa, tuota oranssinkeltaista suosittua juuresta. 

Meidän maalla kasvaa porkkanoita joka vuosi. Porkkana on syrjäyttänyt meillä perunan sen suuremman ravintosisältönsä takia. Porkkanan juuri sisältää runsaasti A-vitamiinin esiastetta: beta-karoteenia sekä seleeniä. Porkkanan väitetään lisäävän vastustus- ja näkökykyä, ehkäisevän mahahaavaa ja syöpiä ja lievittävän tulehduksia (esim. paksusuolen), ripulia, huonoa ihoa, ummetusta, unettomuutta ja korkeaa verenpainetta.

Olen istuttanut porkkanat suoraan peltoon ja käyttänyt lannoituksena pelkästään tuoretta, leikattua nurmea. 

Teimme tänä kesänä testin! Toinen porkkanapenkki peiteltiin ruoholla ja toiseen emme laittaneet mitään. Porkkanoiden koossa oli yli 10 cm eroa! Joten suosittelen muuten jätteeksi menevää ruohosilppua porkkanoiden kaveriksi. Porkkana voi olla pellossa ihan ensi pakkasiin asti. Onpa minulla joskus jäänyt muutama porkkana maahankin koko talveksi ja keväällä olen kerännyt hyvin säilyneet porkkanat pois patoihin. 

Porkkanan juuret on hyvä säilyttää esim. maakellarissa. Puulaatikot, joissa on hiekkaa on paras säilytyspaikka porkkanoille. Porkkanoita voi myös kuoria ja pilkkoa valmiiksi pakastuspusseihin, joista niitä on myös helppo käyttää talvella ruokiin. Joskus olen myös tehnyt sekavihannespusseja, johon olen laittanut paloiteltuja porkkanoita, purjoa, parsakaalia, herneitä jne. Nämä helpottavat talvista ruoanlaittoa huomattavasti!